Espoon kaupunki

Suomen toiseksi suurin kaupunki Espoo poikkeaa rakenteeltaan muista Suomen kaupungeista. Espoossa ei ole yhtä suurta keskusta, vaan kaupunki on jakautunut viiteen eri aluekeskukseen. Suurin osa asukkaista toimii yhteiskunnallisten palveluiden, rahoituksen tai kaupan parissa.

Tietoa Espoon kaupungista

Perustettu	1972
Väestö	231 932 asukasta	(31.12.2006)
Pinta-ala	330,04 km2
Maapinta-ala	312,01 km2
Vesipinta-ala	18,03 km2	(sisävesiä)
Asukastiheys	703 asukasta/km2

Tuloveroprosentti	17,50 %	(v. 2007)
Yleinen kiinteistöveroprosentti	0,65 %	(v. 2007)

Kaupunginjohtaja	Marketta Kokkonen
Kotisivut	www.espoo.fi

Espoon sijainti

Lääni	Etelä-Suomen lääni
Maakunta	Uudenmaan maakunta

Espoon historia

Kuninkaantie yhdisti Espoon muuhun maailmaan

Espoon historia alkaa jo 9 000 vuoden takaa. Noin 7 000 eKr. tulivat ensimmäiset asukkaat. Pysyvä asutus Espoossa vakiintui kuitenkin vasta tuhansia vuosia myöhemmin 800-1000 jKr. Alueelta on tehty pronssikauden ihmisten elämästä kertovia löydöksiä.

Espoon halki kulkeva valtaväylä Kuninkaantie muotoutui 1200-luvulla. Keskiaikainen tie kulki Turusta Viipuriin. Kuningas Kustaa Vaasa rakennutti Espoon kartanon 1500-luvun puolessa välissä Kuninkaantien varteen. Alueen vanhin säilynyt rakennus on 1400-luvun lopulla pystytetty Espoon harmaakivikirkko. Nykyisessä Espoon vaakunassa oleva hevosenkenkä viittaa kyyditysvelvollisuuteen, joka rasitti aikoinaan Kuninkaantien varrella olevaa pitäjää. Vaakunan kruunu viittaa vanhaan kuninkaankartanoon.

Luonnonläheinen sijanti

Espoon nimi esiintyi ensimmäisen kerran vuonna 1431. Sen katsotaan viittaavan joennimeen (Espå, Espåå). Joki puolestaan on kenties saanut nimensä sen varrella mahdollisesti kasvaneista haavoista (ruotsin kielen vanha sana äspe).

Espoonlahti sijaitsee meren tuntumassa Kuninkaantien eteläpuolella, lähellä Kirkkonummen rajaa. Yhteisön olosuhteisiin merkittävästi vaikuttaneita tekijöitä ovat olleet esimerkiksi Helsingin—Turun rautatien avaaminen vuonna 1903, Jorvaksentien valmistuminen 1939 ja Tarvontien käyttöönotto vuonna 1958.

Espoonlahti on myös lähellä Porkkalan vuokra-aluetta, joka palautettiin vuonna 1955. Lahden pohjukassa on yksi eteläisen Suomen merkittävimpiä luonnonsuojelualueita. Alue oli Espoon kartanon omistuksessa 1500-luvun lopulta aina 1960-luvulle saakka. Luonnonsuojelualueella sijaitseva Fiskarsinmäki oli yksi alueen rajavartiointipaikoista. Myös puolustusvoimat omisti merenrannan tuntumassa olevaa maata ja käytti sitä etupäässä harjoitustarkastuksiin.

Kylästä kauppalaksi, kauppalasta kaupungiksi

Vuonna 1951 alkoi Otaniemessä toimia Teknillisen korkeakoulun kampus. Seuraavana vuonna aloitettiin Tapiolan rakentaminen, ja vuonna 1963 Espoosta tuli kauppala. Vuokra-alueen luovutuksen jälkeen liikenne lisääntyi ja Jorvaksentie muutettiin vuonna 1965 moottoritieksi. Sähköjunat alkoivat liikennöidä kolme vuotta myöhemmin. Ja tietysti koko alueen tilanteeseen vaikutti merkittävästi myös se, että Espoosta tuli vuonna 1972 kaupunki. Espoonlahti on nykyään yksi Etelä-Espoon nopeasti kehittyviä aluekeskuksia.

Kaupungin aseman Espoo sai 1972. Kaupungiksituloon liittynyt juhlapäätös velvoitti antamaan kaikille espoolaisille lähiosoitteen. Ennen oli eletty talojen, teiden ja luonnonpiirteiden mukaan, eikä osoitteita ja kadunnimiä ollut ollut käyttöä. Espoon vanhojen nimettömien teiden ja uusien rakenteilla olevien väylien nimeäminen alkoi, ja suurin nimenantovuosi oli 1974. Tuolloin toteutetun postiuudistuksen yhteydessä tiet nimettiin ja samanlaiset nimet poistettiin.

Espoo on kasvanut nopeasti. Noin sata vuotta sitten siellä oli 9 000 asukasta, kauppalan väkiluku alkoi todellisen nousunsa 1960-luvulla, ja vuonna 1997 ylittyi 200 000 asukkaan raja. Espoon alue on Suomen nopeimmin kasvava taajamakokonaisuus.